Snörika landskap och vyer har jag njutit av de gångna veckorna. Kölden som låg hård i början av månaden har krymp ihop de öppna vattendragen i forsarna. Strömstaren trivs bra i de öppna vattenoaserna vid bäckarna och forsen. Jag var även ute en natt några dagar efter fullmåne och försökte mig på nattliga panoramavyer – intressant var det i alla fall i -25 graders kyla!

Lumisia maisemia olen saanut nauttia menneinä viikkoina. Helmikuun alun tarjoamat kovat pakkaset kutistivat aukinaisia vesipaikkoja vesistöissä, joten koskikara liikkuu nyt hyvin maltillisesti jokien ja purojen uomissa. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa urallani yöllistä panoraamakuvausta, pari yötä täydenkuun jälkeen – mielenkiintoista ainakin oli kahdenkymmenen viiden asteen pakkasessa touhuta keskellä kauneinta mäntykangasta!

The landscapes have been oversnown really good now for the past weeks. During the first weeks of february we had very cold weather, which decreased the size of the open waterholes in the rivers and rapids. This ment that the white-throated dipper is more easy to spot in the resticted water oasis. I also tried for the first time nigh panorama shots – some night after full moon I went out to the cold but very beautiful pine forest close to where I live. The temperature was -25 centigrades, but the moment in the forest all alone in the middle of the night was magical!