I slutet av augusti hade vi möjlighet att besöka norra Karelen, närmare sagt byn Hoilola intill ryska gränsen ett stycke upp mot Ilomants från Värtsilä. Alltid lika trevligt att komma iväg till de kuperade landskapen i norra Karelen – ett speciellt lugn och ro faller mig i sinnet där i den vackra naturen. Det blev en del panorama-bilder; de fyra första bilderna är ihopsatta av ett antal stående bilder till en panoramabild.

Elokuun loppupuolella meillä oli taas perheen kanssa mahdollisuus vierailla pohjois-Karjalassa, tarekmmin sanottuna Hoilolan kylässä Joensuussa, Värtsilästä parisen kymmentä kilometriä Ilomantsin suuntaan. En tiedä mikä siinä on, mutta joku osa minussa on aina ollut rakastunut tähän osaan kaunista maatamme. Olisikohan nuoruuden hiihtoretket jylhissä erämaisemissa…? Tietty mielenrauha valtaa minut aina kun saavun tänne. Panoraamoja tuli kuvattua jonkin verran, ja neljä ensimmäistä kuvaa ovatkin panoraamoja kasattu monesta eri pystykuvasta.

My summer is not complete until I can visit the northern Carelian region. There is a kind of magic in the terrain, landscape and nature in general, that just makes me feel happy and calm. The place is a small village called Hoilola, located in Joensuu, just some kilometers from the Russian border. I took some panoramas, and the four first images are stitched together from several vertical images.